Tämä on Työhakemus

Teen tästä julkisen, koska julkistahan tämä touhu on.
Julkisesti luulen jonkun muunkin painivan saman asian äärellä. Työttömyyden, uuden alun, mahdollisuuden.

Minä nimittäin olen päättänyt, että tämä on mahdollisuus.

"Työmarkkinat tänä päivänä ovat aikamoinen sirkus ja viidakko. Pelkästään työttömänä oleminen 

vaatisi jonkin akateemisen tutkinnon, 

ihan vain, ymmärtääkseen mitä pitää tehdä, että osaa olla jumalauta se työtön. Oikein.

Minä siis en tällä hetkellä ole työtön, 

olen sitä vasta 5 päivän päästä. 

Mutta olen ehtinyt tutustua aiheeseen olla työtön. 

Tämä syy, miksi en niin haluaisi aloittaa edes koko touhua. Työssäkäyntikin on iisimpää, kuin hoitaa työttömänä se kaikki pyrokratia."

Lähdetkö tälle retkelle kanssani?

Tästä se alkaa:

Tämä on työhakemus. 

Työhakemus johonkin uuteen. 
Tai voi se olla vanhakin, mutta hyvä vanha.

Minä olen keski-ikäinen. YH-mutsi 8v. pojalle. 

Perhekuviot kuitenkin vahvat ja vakaat, että työnanatajan vinkkelistä ei tarvitse olla huolissaan. 

Olen opiskellut neljä eri ammattia eri asteilta. 

Toiselta asteelta yliopistoon. 

Ylpeänä tasan kaikesta.

Olen työskennellyt vuodesta 1997. 
Sosiaali- ja terveysalalla, viime vuodet sivistys- ja opetustoimessa.
Ylpeänä tasan kaikesta.

Olen kovin sitoutunut asiaan, tekemiseen ja ihmisiin, työhön ja työyhteisöön. 

Pidän haasteista ja rakastan saada olla osana jotain jolla ääni. 

Mitä pienempi ääni, sitä kovempaa minä huudan.

Työntekijänä olen innovatiivinen ja luova, en pelkää muutoksia tai ahdistu kiireestä. Olen rationaalinen ja ratkaisukeskeinen.
Ilmiöt ovat rakkauteni ja niiden vaikutuksien hyödyntäminen lähellä sydäntä.

Työkaverina olen hassu ja kehun sinua maanantaisin. 

Paikka jota haen, on vielä vähän mysteeri. 

"Olen aina halunnut aamuisin voida lausua lauseen 
-menen työhuoneelle-
se olisi huikean mahtavaa. 
Pakko varmaan kirjoittaa kirja. Koska maalata en osaa. "

Työ voisi olla jotain aivan muuta, 

kuin tutkintoni antavat ymmärtää. 

Jotain sellaista millä on hyvän saundi. Vaikkapa myydä kirja antikvariaatista jollekin, joka kyseistä opusta on etsinyt kauan ja hartaasti. Tai ehkä istua alas ja kertoa toiselle ihmiselle miten se oma itsetunto sieltä todellakin saadaan kohoamaan edes siihen, 

että elämä hengittää sen ihmisen kanssa samaa tahtia. 

Ehkä se voi olla myös jotain mitä tekisin ihan yksin. 

Olen aina tehnyt työtä aivan iholla. Asiakkaan, oppilaan, opiskelijan, potilaan.. Iholla. 

Lähellä ja konkreettisesti itsestäni toiselle antaen.

Mitä jos tämä hakemus olisikin johonkin missä voin samalla löytää itsestäni jotain uutta? Olisiko tarjolla paikkaa, mihin voisin tulla olemaan yksin yhdessä? Olisiko sellainen työ edes olemassa?

En minä tiedä. Olen aina työskennellyt tiimissä. 

Yhdessä, joustaen, jakaen, tiimipelaajana.

Työltä haluaisin saada iloa, vilpitöntä iloa. 

Haluaisin aamuisin herätä niin, että päivän työ olisi jotain,

 mihin ryhtyisin innolla ja rakkaudella.

Oli tulossa mitä vain, minä olen valmis. 

Kiitos. Olen kiinnostunut.

Taru