Onni

Minun Onni, Sinun Onni. 

Olisikin. 

Tämä kertoo nyt siitä miten vaikeaa näköjään voikin olla onnellinen. Siis ei minun mielestä vaan jonkun muun mielestä.

Tämä onni on ollut elämäni isointa, mutta samalla myös hajottavinta. Tämä onni on aiheuttanut myös menetyksiä.


Kun Onni on läsnä. Kun minä olen niin onnellinen, että voisin oksentaa itseni päälle siitä onnesta. Kun olen ehjä ja kokonainen. Perhe on saanut aivan uuden määritelmän ja onni toisen tason, minä en olekkaan se sama. Koko tilanne ei olekkaan hyvä, se on itseasiassa todella huono. 

Äkkiä huomaan eläväni todellisuutta, jossa minun Onni saa huomiota selkäni takana tavalla, joka kuulostaa siltä, että olisi parempi olla hiljaa. 

Huomaan eläväni todellisuutta, jossa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa käyttäytymiseni onkin jotain ennen kuulumatonta. Kun minä avasin kaiken surun, luopumisen ja hajoamisen sinne, oli se todellakin tsempin arvoista. Nyt kun tämä samainen allekirjoittanut avaakin jotain päinvastaista, on se vallan kornia, epätodellista ja vastenmielistä. 

Saanen avata itseäni teille ilmeisesti jälleen, kuin ensimmäistä kertaa. Minun julkinen profiili on sosiaalisessa mediassa harkittu. Olen päättänyt toteuttaa itseäni siellä juuri näin. Antaa kuulua täysillä, niin kuin kuulun livenäkin. Kun minua vituttaa ja olen rikki, huudan sen. Kun olen onnellinen ja rakkaudesta sekaisin, huudan senkin. Se onko jokin ällöttävän suoraa vittuuntumista tai ällöttävän siirappista rakkautta on minusta täysin epäolennaista siinä ajatuksessa millaisen kuvan itsestäni luon. Käyttämäni kanavat ovat suljettuja, niitä pääsee katsomaan ainoastaan minun valitsemat henkilöt. 

Kesä 2018 osoitti, errä minun elämä on jotenkin joltain toiselta pois. Minun, meidän rakkaus on todellakin joltain toiselta pois. 

Parhaimmistoa kuultuna: 

- Voitko alkaa kertoa siellä facessa aidosta elämästä? Tuota tuota... Kyllä tämä nyt vaan on se minun ihan aito elämä. 

- Onko muka jollain alkuhuuman jälkeen tollasta? Kyllä... Näköjään minulla ei näytä loppuvan se sitten ollenkaan... Normi?

- Vituttaa just toi hehkuttaminen.Niin kun onhan tässä jo saatana totuttu siihen suremiseen.

- Kukaan rakasta tollee oikeasti.Minä

- Onko sulla joku tarve saada muut tuntemaan paskaa omasta elämästään? Juurikin se on minun tarkoitus. Koska ihan vain omasta ilosta en voi elämääni päivittää.

- Vitun rasittavaa, että teillä muka olisi aina tollasta. Ole rehellinen.No mutta eihän meillä nyt joka hetki olekkaan, välillä meillä myös ärsyynnytään, mutta kaikki minut tuntevat varmaan ymmärtävät, että tämä nollasta sataan sekunnissa ärsyyntyjä ei siinä tilassa kykene mihinkään muuhun kuin ärsyyntymiseen.

- Anna nyt vittu muillekin mahdollisuus edes yrittää olla hyvä puoliso. Annan, ole hyvä ja ole se hyvä puoliso sitten. 

- Miks sun Taru pitää aina olla tommonen leijuja? Ja nyt käsi ylös jolle tämä minun leijuminen milloin mistäkin asiasta tulee jotenkin yllätyksenä. 

- Ei voi olla elämä oikeasti tommosta.Ei niin, varmaan kohta tämä meneekin jotenkin rikki, niin sitten on kaikilla hyvä mieli lukea sitä paskavuodatusta elämän persereikämäisyydestä. Ja jos tämä suhde ei mene rikki, niin ehkä joku sairaus tai muu hitaa tilanteen. Mutta juuri nyt, elämä on juuri niin tämmöistä.

- Mä oon tuntenut sun miehesi niin monta vuotta, että sä oot pilannut sen jos on tommonen muija himassa.Näin mäkin luulen. Koska mulkkuhan sitä ihmisen kotona pitää olla. Kylmä ja kova ja pyrkiä rakastamaan hirvittävän lujaa mahdollisimman vähän. Sillä ne erotilastot kurissa pidetään. Ja koskaan ei kukaan ole kasvanut mihinkään, vaan hyvä pitäytyä siinä 16vuotiaan taidossa parisuhteen osalta. Pilalle siinä joku menee kuitenkin.

Että tämä selvä. 

Aletaampa ruotimaan nyt tätä -Mä olen aivan helvetin surullinen kaikesta kaikille, mitä minun elämä on ihmisillä pilannut. Mutta pahoillani en ole. 

Koska:

Minun ja meidän elämä nyt vain on rakennettu näin. Me emme tyydy. Kompromissit on kahden ihmisen yhteinen päätös. Meillä on valta ja vapaus suhteessa toisiimme täysin tasan. Meillä Rakkaus on kaiken lähtökohta. Me olemme tulleet tähän suhteeseen ainoastaan nauttimaan elämästä yhdessä, perheenä. Toisen ilo ja onni, on meidän yhteinen ilo ja onni.

Minä elän elämää, jossa jalkahieronta on normi. Aamukahvi sänkyyn on normi. Ja normi tässä ei takoita oletusta, vaan arvostusta. Minusta normi on arjen luksusta, joka kantaa meidät loppuun asti. Minä elän elämää, jossa minun ei tarvitse miettiä rakastaako toinen minua. Se ilmaistaan sanoin ja osoitetaan teoin. Minä elän arkea, jossa toinen on arvo ja sitä vaalitaan. 

Meillä riidellään ja vittuunnutaan. Meillä asuu hippi ja punkkari samoissa neliöissä, että ei varmasti tarvitse sanoa miten nuo kaksi välillä kohtaavat. Mutta meillä asuu ne hippi ja punkkari, jotka osaavat keskustella ja sopia. Puhua ja pussata. Meillä rakastetaan ja raivotaan täysillä. Mutta meillä ei toiveita ja odotuksia tarvitse esittää vaateina.

Päätin itse jo vuosia sitten, että minä haluan elämän olevan seikkailu ja arjen olevan juhla. Luulin niin jo olleen, mutta ei, ei ollut. Nyt se on, tässä perheessä, tällä tavalla. Minulla on etuoikeus saada elää miehen kanssa, jossa sisällä elää oman elämänsä Peter Pan. Aiemmin jo kerroin, että hän osaa taikoa. Hän oikeasti osaa. Hän saa meidät lentämään. Eräs ystäväni lapsuudesta kyläili meillä ja lausui: nyt minä tiedän mitä on rakkaus. Mieheni sanoi saman lauseen hetki sitten. "Nyt minä tiedän mitä on rakkaus. En ole koskaan aiemmin rakastanut". Ja voi että, en ole koskaan saanut kuulla mitään noin upeaa ikinä keneltäkään. Minäkin rakastan ja tiedän mitä se on. Ensimmäistä kertaa tässä muodossa. Enemmän, kuin avaruudessa on roskia. Voi juuri niin paljon. 

Ja siksi minä olen Onnellinen. Niin onnellinen ja haluan kertoa sen yhtä kovaa kuin silloin, kun olin onneton ja vielä enemmän.

Ikävä tuottaa pettymys niille kaikille epäilijöille, elämä on ihania treffejä, elämä on huikeaa läheisyyttä. Elämä on juuri niin ihana ja hyvä, kuin se luetaan feedistä viikottain. 

Ja jos oma elämäsi on yhtään epätyydyttävämpi ja päivitykseni aiheuttaa ahdistusta ja vitutusta, niin kehotan katsomaan peiliin. Tai kumppaniin. Tai laittamaan minut pimentoon!

Tämä asia on minulle aika arka, vaikka huikean hyvän itsetunnon omaankin. Sanat ovat joskus niin viiltäviä ja saavat minut surulliseksi. 

Ja juuri siksi halusinkin tehdä tästä harmituksesta julkista. Minua satuttaa epäilyt, juorut, lauseet joissa arvioidaan asiaa mistä ei mitään tiedetä. Tervetuloa tänne katsomaan millaista se elämä oikeasti sitten on.

Onneksi ympärillä on mahtavia ihmisiä, jotka avosylin ammentavat meistä ja tästä rakkaudesta sitä positiivista saundia myös omaan elämäänsä ja ovat aidosti onnellisia tästä ja meistä. Silloin me olemme onnistuneet, koska tarkoitus on tuottaa pelkkää hyvää ympärilleen. 

Rakkautta ihmiset <3 

kun sinä annat hyvää ja kaunista, saat takaisin vähintään saman.