VuoDen MuTsI....

Pullan tuoksuinen, pirtsakka, lehmän hermoinen ja epäitsekäs ohjelmakone... 
No tuossa varmaan kiteytyikin kivasti mitä tämä Vuoden mutsi EI ole.. 

Perusteluiksi tähän riittää tarinoita melkoisen monta.. Mutta asiaa valottaakseni mainitsen ihan vaan muutaman "huippu hetkeni".. 

Jos lapsen korvasta löytyy punkki.. On ihan perusteltua raahata lapsi yöpuvussa pihalle ja huutaa naapurin nainen ottamaan se koko perheensä voimin pois.. Ja itse yökkiä siinä vieressä...
Eräs monia hieman hämmästyttänyt ja ehkä säälittänyt asia on se, ettei meillä ole koskaan ollut yksiäkään kuravaatteita kotona, koska minä en mene sateella ulos... Tai pakkasella.. Tai rumalla ilmalla yleensäkään... Päiväkoti ja mummo ovat hoitaneet tämän armeijamaisen kasvatus näkökulman.. Nyt, kun lapsi on jo tuon verran iso, voi hän itse hoitaa ulkoilunsa vesisateessa jossain goretex-semi -sadereleissä.. Ja hyvin on pärjännyt ja ulkoillut... Minäkin olen kivasti nauttinut sohvalla kirjaa lukiessani... 

Tästä pääsenkin sujuvasti seuraavaan settiin.. Nimittäin lukemiseen... tajusin jossain kohtaa tätä äitiyttä, että lapsen syntymän jälkeen tuo lukeminen on jäänyt todella vähälle.. Aiemmin luin jatkuvasti jotain.. Ehkä tuo opiskelu ja siihen liittyvä lukemainen on vaikuttanut osaltaan. Mutta tärkein oivallus nyt tässä on se, että lapselle voi sanoa, jotta viihdyttää tovin itseään, koska äiti nyt vähän makaa tässä ja lukee. No tämänkin vähän riistäytyi käsistä...

Jos muutamssa kuukaudessa lukee pari eri kirjasarjaa yhteen syssyyn niin siinä on kyllä ollut pojalla tovi itsekseen viihtymistä..! Ei se varmaan huonoa ole hälle tehnyt.. Mutta terve.. Olisikohan sitä vähän vähemmälläkin pärjännyt.. Ehkä ei.. Rikoshömppä saattoi olla ainut pelastus kaiken sen raskaan ja ruman opiskelukirjallisuuden rinnalla joka käsitteli maailman rumimmat puolet ihmisistä ja surullisimmat puolet näiden uhreista... 

Virpomissunnuntaista meillä on jo kehkeytynyt jonkinlainen perinne... Tetsataan ikkunoiden alla, ettei ne virpojat näe, että ollaan himassa... Ei varmaan tarvitse erikseen mainita ettei meillä kukaan askartele niitä oksia ja kulje naapureilla kerjäämässä.. Toki näin voi tehdä jos poika itse niin haluaa.. Vielä ei ole tapahtunut ryntäystä askartelukaapeille silkkipapereita penkomaan.. Ehkä ensi vuonna.. Tai sitten ei...

Lopuksi tämän jutun alkuun palatakseni:

Minä EN osaa leipoa pullaa. Lapseni menee mihin tahansa kylään, vaatii saada pullaa kertoen, että koska meillä kotona sitä ei ikinä saa kun ei tuo äiti osaa sitä tehdä.. En tiedä miten on edes mahdollista, että sitä jauhopussin kyljessä olevaa ohjetta noudattaen pilkulleen voikin edes pullista tulla niin skeidan makuisia.. No näin nyt vaan on.. 
Mutta pelastuksekseni voin kertoa, että osaan leipoa naurettavan hyviä sämpylöitä! (sitä paitsi eikö sämpylät ole jopa terveellisempiä..) No nämä naurettavan hyvät sämpylätkään eivät nyt ihan menneet alunperin niin kuin piti.. Ymmärsin sen ohjeen jotenkin niin totaalisen pieleen, että laiton 5dl liikaa maitoa ja 25g liian vähän hiivaa... Jauhotkin loppuivat kesken, mutta martta äitini neuvosta laitoin yli puolet tarpeesta kaurahiutaleita.. Ja AVOT!!! Tuli muuten sitten niin täydellisen kuohkeita ja loistokkaita sämpylöitä! Nyt soveltaen teen siis sämpyläni aina sillai "pieleen"...  

Perinteet ja tavat tehdä asioita ovat jotain, jotka ilmeisesti jäävät väkisinkin elämään... Olenko mokannut monta juttua? Vai luonut jotain "vähän" erilaista toimintamallia omaan perheeseeni... Ihan sama.. Minulla on useimmiten kivaa lapseni kanssa ja nauru yhdistää meitä :)